Terassin duunamista

Täällä on satanut pari päivää putkeen ja meri sen verran sekainen, että surffailut jääneet vähiin. Sen sijaan on ollut VIHDOINKIN aikaa pestä etuterassi ja laittaa sitä kuntoon. 

Hankittiin hauska bambusohva paikalliselta pihakirppikseltä ja kunnon juuriharjapesun jälkeen se on enemmän kuin kelvollinen käyttöön. Tyynyt ja patja ovat vielä hakusessa, mutta eiköhän ne jostakin tupsahda. Simpukkakokoelma sen sijaan löysi itselleen ISON lasipurkin. Koristaa nyt terden pöytää ja hieman siellä on tilaa vielä muutamalle uudelle tulokkaalle. Ja huomaa ihanat hammam-rantapyyhkeemme! Ne tuotiin Mauin tuliaisina.

Ja eihän mikään terassi ole mitään ilman pientä keittiöpuutarhaa ja levollista Buddhaa valvomassa tätä tonttumaista perhettä. Sääli, että edelliset vieraat eivät tästä ehtineet nauttia.

Kalareissu

Huimaava meri. Keinutti niin, että viereiset veneet näyttivät siltä, että olisivat uppoamassa.

Mutta keinunnasta huolimatta oli ihana päästä kokemaan jotain tällaista. Kiitos siitä kuuluu olohuoneen sviitissä asuneelle ystävällemme. Jaksoi ottaa selvää ja raahata meidät laiskanpuoleiset toiselle puolelle saarta. Pienimpämme erityisesti KIITTÄÄ!

Emmekä pelkästään saaneet nauttia raikkaasta meri-ilmasta vaan pääsimme ihan tositoimiinkin. Tuli sekä Ahia, että Akua.

Ja katsokaas näitä!

Yläilmoissa

Hei me lennetään!

Ensimmäinen näkymä.

Ei paha??? Ja näitä putouksia tällä meidän Kauain saarella on valtavasti.

Vuoriakin löytyy. Osa sen verran vaikeakulkuisia, että teitä sinne on mahdotonta rakentaa. 

Vau! Ainoa tapa päästä näille rannoille on venekyyti.

Kiitos M, että sain olla osallisena synttärilahjassasi ja kiitos P, että teit tämän mahdolliseksi.

Pai'a

.

Viimeiset päivät Mauilla tukikohtanamme toimi Pai'an pikkukaupunki, johon todella ihastuimme. Siitä oli lyhyt matka tehdä retkiä  noihin ihaniin paikkoihin, joista jo aiemmin teille kerroin. ( Jos missasit aiemmat jutut niin löydät ne täältä ja täältä.) Myös Makawaon idyllinen pikkukaupunki oli vain lyhyen ajomatkan päässä.

Mikä teki Pai'asta sitten niin mieluisen meille? Ehkä se yllätys kun ajelimme ensimmäisen kerran kaupungin läpi. Kukaan ei ollut puhunut tästä kaupungista meille, joten yllättäen olimme todella viehättävässä pienessä paikassa, jota massaturismi ei ole ehtinyt koskettaa. Useimmat vierailijat tuntuivat olevan nuoria surffiin hurahtaneita eurooppalaisia, joiden joukossa kourallinen hippejä. Paikasta löytyi myös ihanan rentoja kahviloita ja ruokapaikkoja, sekä pikku putiikkeja, joista löytyi hyperkivoja vaatteita ja sisustustavaraa. Ei turistisälää.

Täällä ollessa me asuimme osan ajasta pienissä B & B:eissa ja osan pai'a innissä, joka vaan oli taivaallisen IHANA. Hotelli sijaitsee ihan rannan tuntumassa, mutta uimisen sijaan oltiin enimmäkseen aaltojen heittelyssä. Sekin ihanaa, paikoitellen...

Ali'i Kula Lavender

Yksi retkipäivistä oli kostea ja kun pääsimme perille retkikohteeseen ylös vuoren rinteille mahtavaan laventelitarhaan kosteus oli jo muuttunut sumuksi ja sateeksi. Siitä johtuen Ali'i Kula Lavender näyttäytyi meille hyvin mystisenä ja salaperäisenä! Valtava , kaunis puutarha, josta yli neljänkymmenen laventelilajikkeen lisäksi löytyy muitakin upeita kukkia ja kasveja. Myös pieni kauppa joka myy tilan tuotteita laventelishampoosta laventelikahviin. Meille tarttui matkaan superhyvä puutarhurinkäsirasva, tuoksukynttilä ja eteerinen öljy, joka kuullemma auttaa vaivaan kuin vaivaan.

Kotimatkalla mystisen tunnelman kruunasi tämä hieman pelottavaltakin näyttävä, hylätty Airstream.

Surfing Goat Dairy

Hanan jälkeen suuntasimme kohti up- countrya ja Kulaa. Tämä alue on viljelymaata ja poikkeaa siinä suhteessa fiilikseltään noista rantakaupungeista joissa meidän perhe useimmiten hengailee. Surffilautoja täältäkin löytyi, mutta näillä laudoilla surffasivat vuohet!

Lähellä Kulaa pitää siis majaansa Surfing Goat Dairy. Farmin perustivat saksalainen pariskunta, jotka aikoinaan hankkivat Mauilta kakkoskodin ja kun heidän lapsensa kasvoivat ja lähtivät omille teilleen pariskunta päätti siirtyä "eläkepäiviensä" viettoon Mauille vuohifarmareiksi. Heidän surffiystävänsä lahjoittelevat vanhat lautansa vuohien ja meidän farmituristien iloksi.

Ja ylemmästä kuvasta näette siis mistä tuo vuohikulta vuollaan. Ja alemmista kuvista näette miksi se on niin haluttua! 

Tämä oli meille hauska ja inspiroiva retki. Lasten kanssa jo suunniteltiin vuohelan toteuttamista meidän pihamaalle Hankoon! 

Wainapanapan laavabiitsi

Hanasta lähtiessämme poikkesimme aamu/iltapäiväksi kuuluisalle Wainapanapan mustalle laavabiitsille. Hieno paikka tämäkin. Ensimmäinen ranta, jonne pääsee helposti oli kohtalaisen täynnä, mutta se ei haitannut koska oli loistava paikka uimiseen. Tällä rannalla bongasimme jälleen kerran valaita!  Aiemmista biitseistä poiketen Wainapanapan biitsit ovat kivibiitsejä. Tarkemmin laavakivibiitsejä. Kivet olivat pyöreiksi hioutuneita, isoja ja pieniä. Jos olisin tajunnut olisin täyttänut taskut pienillä kivillä ja tehnyt kotona niistä itselleni helminauhan!

Rannalta lähti polku, jonka varrella oli biitsejä joihin oli mahdotonta päästä. Nekin laavakivi sellaisia, josta johtuen ne aiheuttivat jännän äänimaiseman kun kivet aaltojen vietävinä iskeytyivät toisiaan vasten.

Hienoja maisemia. Jos vain kelit sallii niin Mauilla ollessa kannattaa ajaa Hanaan, vaikka tie onkin kaikkine mutkineen ja yksisuuntaisine siltoineen haasteellinen, mutta näkymät palkitsevat ja Hana on niin erilainen ja aito, ei turismin kyllästämä ollenkaan. Toivottavasti pysyykin sellaisena.